Tiistai 16.8.2022 – Erityistason seksuaaliterapeutti Emma Hietanen
Tuntuu, että jo jonkin aikaa nykyajan trendi on ollut ihmisen itsekseen pärjääminen, itseriittoisuus itse itselle. Yhteiskunta on luonut mielikuvaa upeasta ihmisestä, joka pärjää kaiken mahdollisin tavoin yksin, ilman riippuvuutta kehenkään tai mihinkään.
Kyllä, tässä on hyviä elementtejä, itsekseen pärjäämisessä.
Ymmärrän myös, että toisen varaan rakennettu oma minuus tai sairaalloinen riippuvuus toisesta ihmisestä kertoo syvistä haavoista, joita voi olla hyvä tarkastella elämän aikana mutta yhtä lailla voi haavoista kertoa toiseen ihmiseen kiinnittymättömyyden haastavuus. Ideaalikuva itseriittoisesta ihmisestä voi myös olla haasteena sillan rakentamiselle kohti toista, yhteyden muodostamiselle, yhteyden kokemiselle ja yhteyden ylläpitämiselle. Ei uskalleta rentoutua omaan tarvitsevuuteen.
Inhimillinen tarve yhteydelle
Joskus saatamme unohtaa sen tosiasian, että meillä ihmisillä on inhimillinen tarve tarvita toinen toisiamme. Olla itsekin tarvittu ja haluttu. Meillä on sisäsyntyinen tarve tunneyhteyteen ja siihen, että yhteys on olemassa itselle rakkaisiin ihmisiin, sillä se on suurin turvallisuuden ja tunteen lähde. Tämä on mielenkiintoinen asia parisuhteen sisällä olevaa yhteyttä tarkasteltaessa, se kuinka molemmat osapuolet antautuvat yhteyden olemassaoloon ja kuinka vaalia sen elävyyttä.
Parisuhteessa, varsinkin pitkässä parisuhteessa, tulee aikoja, jolloin on kaukana toisesta. Arki on ajautunut väliin ja puhumattomat sanat ovat jo liian voimakkaita sivuutettaviksi, ne huutavat häiritsevästi, yhteyden estäen. Käsillä on hetki, joka vaatii kohtaamista, toiseen päin kääntymistä.
Kuinka ihmeessä yhteyden palauttaminen onnistuu kerta toisensa jälkeen, vuodesta toiseen?
Yhteyden kokemus rakkaaseen on usein yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin lähteistä. Se on turvan kokemusta lisäävä elementti ja se vaikuttaa arjessa jaksamiseen olennaisella tavalla. Kun yhteys toiseen on olemassa se synnyttää tunteen, että ymmärtää toista ja tulee itse ymmärretyksi. Tunteen, että olemme ikään kuin samalla puolella.
Yhteyden puuttuminen puolestaan saattaa heiluttaa perusturvan kokemusta ja herättää hätätilan ihmisen hermostotasolla. Nousee pelko, että tulee hylätyksi ja asetelma vastakkain asettelusta syntyy. Venynyttä ja katkennutta yhteyttä on onneksi mahdollista korjata. Olennaista on uskaltaa jakaa omia tuntemuksia, olla herkkä ja haavoittuva. Kun kumpikin tunnistaa oman tarvitsevuutensa ja pystyy rentoutumaan siihen, se luo hyvät lähtökohdat aina uudelleen ja uudelleen yhteyden palauttamiseen.
Läheisyys ja yhteys palautuu nopeammin, jos molemmat ovat tilanteessa omasta halustaan, tavoitteena yhteinen hyvä, samaan suuntaan katsominen.
Yhteyden palauttaminen – valinnat ja keinot
Pitkä parisuhde vaatii tietoista valintaa yhteyden palauttamisesta aina uudestaan ja uudestaan. Kun sen valinnan tekee, on ensin asetuttava oman itsen äärelle, päästää toinen taas lähelle ja mennä toisen lähelle, tällöin ollaan matka yhteyden palauttamiseksi jo aloitettu. Tärkeää on huomata toisen kurottautuminen kohti yhteyden korjaamista.
Keinoja yhteyden palauttamiseksi:
Kehoilun, ihoilun, yhdessä alasti olemisen kautta, hetkessä, jossa seksi ei välttämättä ole tavoitteena, vaan itsen ja toisen äärelle pääseminen, on yhteyden palauttamisen yksi parhaista keinoista. Ihokontakti vahvistaa luottamusta, sillä kosketus on voimakas sanattoman viestinnän väline ja iho on suurin tuntoelimemme. Se aistii hyvin hienovaraisenkin kosketuksen. Tässä hetkessä viipyilevä, hellä ja kuuleva kosketus edesauttaa yhteyden palautumista.
Jos uskaltautuu antamaan tilanteen olla autenttinen, voi huomata kuinka se elää – voi tuntea, että yhteys palautuu ja hetken päästä taas venyy ja näkyväksi ilmeentyy haastavia, purkamattomia tunteita, luoden ikävän tuntuista tunnelmaa.
Puhukaa tai olkaa hiljaa mutta olkaa yhdessä. Olkaa molemmat vahvasti olemassa tuossa hetkessä.
Joskus silmiin katsomisessa lepääminenkin alkaa rakentamaan yhteyttä takaisin, kun uskaltaa tulla katselluksi ja katsoa. On hurjan mielenkiintoista havainnoida yhteyden etääntymistä sekä sen palautumisen kaarta, kuinka se soljuu ja ilmeentyy taas tunnettavaksi, aistittavaksi.
Joskus voi olla haastavaa antaa aikaa yhteyden palautumiselle, varsinkin jos hätä ja pelko on olemassa. Silloin on tärkeää sanoittaa toiselle, että ”tässä minä olen. En hylkää sinua.” Turvallisuutta lisäävää on itse muistaa ja muistuttaa toista, että yhteyden palautuminen onnistuu ajan ja tekemisen kautta.
Läheisyys ja levollisuus pitkässä parisuhteessa
Kun se on palautunut, asettuu arki taas enemmän kohdalleen. Se tuo läheisyyden ja yhteisen levollisuuden takaisin. Elämän haasteet kestää paremmin kun yhteys toiseen on olemassa vahvana ja vakaana.
Minusta on ihanaa tarvita puolisoani, tunnistaa ja tunnustaa oma tarvitsevuuteni sekä vahvan yhteyden kokemuksen merkityksellisyys. On kaunista vaalia yhteistä yhteyttämme ja huomata kuinka tämän pitkän parisuhteemme yhteys hoivaa ja korjaa niitä joitakin haavoja, joita on syntynyt varhaisina elinvuosinani.
Vaikka tarvitsen ja haluan olla tarvittu, niin siltikin olen itsellinen ja itsenäinen ihminen. Tämä yhdistelmähän on vain elämää ihmiskokemuksessa.