Varsin ikävä sävytteinen sana, joka pitää sisällään paljon, sekä myös hyvin yleinen aihe seksuaaliterapiassa.
Seksuaalinen haluttomuus on varsin monitasoinen asia, jota tulee tarkastella laajasti, pysähtyä pohtimaan mistä on kyse. Halut luonnollisesti vaihtelevat paljonkin yksilön elämän aikana, ne vaihtelevat myös ihmisten välillä ja ajoittainen haluttomuus on normaalia, eikä näin ollen ole häiriöksi luokiteltava. Silloin on kuitenkin hyvä hakea tukea, jos haluttomuus on kestänyt itsensä ja/tai suhteen hyvinvoinnin kannalta liian pitkään ja se häiritsee arkea.
Haluttomuudesta puhuttaessa kyse on usein enemminkin yksilöiden halujen eriparisuudesta kuin totaalisesta haluttomuudesta. Näiden ero on hyvä tunnistaa. Halut voivat ihmisellä herätä spontaanin halun kautta, tai ärsykkeen johdosta. Varsinaisesta haluttomuudesta voidaan puhua silloin, kun seksuaalinen stimulaatio ei herätä kiihottumista lainkaan eivätkä halut syty.
Haluttomuuden syitä voi olla esimerkiksi: fyysinen ja psyykkinen vointi, hormonitasot, ruokavalio, elämäntilanne, stressi, trauma, kivut, suhteessa toimimaton kommunikaatio, seksi, joka ei tyydytä, päihteet jne. Jos seksissä orgasmi jää toistuvasti saamatta se voi myös ylläpitää haluttomuutta. Koska seksuaalinen halu vaatii sen, että seksuaalisille ajatuksille on tilaa, on älylaitteet nykypäivän yksi suuri haaste. Ne täyttävät tyhjän tilan ja toisaalta niihin on myös helppo paeta käsillä olevaa tilannetta. Jo jonkin aikaa kestäneestä haluttomuudesta voi syntyä hätä ja häpeä. Haluttomuus ei ole koskaan parisuhteessa vain sen vähemmän haluavan osapuolen vastuulla, vaan asiaa tulee aina tarkastella ja tutkia yhdessä. Myös lapsena opittu seksuaalisuuden malli tuo omat sävynsä aikuisuuden tapaan suhtautua seksiin ja seksuaalisuuteen. Ylisukupolviset siirtymät ovat myös läsnä vaikuttamassa, vaikkakin usein tiedostamattomina reaktioina.
Vastaanotolla kuulen etenkin naisten, herkästi syyttävän haluttomuudesta itseään, ikään kuin itsessä olisi jotakin vikaa. Naiset kertovat kokevansa myös syyllisyyttä haluttomuudestaan. Nämä voivat osaltaan syventää haluttomuuden kokemusta. Seksuaaliterapeuttina haluan aina korostaa sitä, että sinussa ei ole mitään vikaa, vaan kannustan yhdessä lähtemään tutkimaan ilmiötä uteliaasti. Pyritään etsimään asioita, jotka tuntuvat hyvältä, joita haluaa ja kaipaa elämäänsä. Mietitään kuinka näitä lisätä arkeen. Mielihyvää tuottavia asioita löytyy, kun on tilaa tutkia. Keskustellaan haluista ja tarpeista. Houkutellaan niitä pikkuhiljaa näkyväksi ja tunnistettaviksi.
Seksuaaliterapiassa lähdetään tutkimaan yksilön tilannetta myös fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kautta, tutkaillaan mahdollisen parisuhteen tilaa, kokeeko suhteessa toteutuvan seksin tyydyttävänä ja ravitsevana. Tarkastellaan ihmisen kokemusta omasta kehosta, onko masturbointi ja seksuaalifantasiat tuttuja ja osaako näitä toteuttaa. Tarkastellaan miltä arki pääosin näyttää. Jos halu on ollut kadoksissa jo jonkin aikaa, kannustan aloittamaan tutkimusmatkan omaan kehoon tutustumisella, miltä tunnun ja mitä tunnen tässä kohtaa elämääni, itse itselleni. Miltä oma kosketukseni eri kohtaa kehossani tuntuu.
Kannustan aina parisuhteessa eläviä avoimeen seksipuheeseen, mikä koetaan usein haastavana, mutta se on väylä kohti antoisampia aikoja. Seksuaaliterapeuttina haluan aina rauhoittaa, luoda uskoa ja luottoa siihen, että ratkaisuja löytyy ja, että löytyy myös se uinumassa ollut halu.
Toki on ihmisiä, jotka eivät kaipaa seksiä elämäänsä ja ovat tyytyväisiä, mutta kaipaavat kuitenkin läheisyyttä ja kumppanuutta. Kuitenkin voisin arvella, että lähtökohtaisesti ihmiskeho kurkottaa kohti nautintoa, tyydytystä ja hyvää oloa. Nämä tietysti voivat toteutua monella muullakin tavalla kuin seksin kautta. Onneksi seksuaalisuuteen mahtuu paljon muutakin ihanaa kuin seksi. Syvästi toivon, että jokainen löytää oman tapansa toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan ja saa tyydyttävää seksiä, sillä jokaisella on oikeus ja lupa nautintoon