Tapahtuuko näin pitkässä parisuhteessa? Voi olla, tai voi olla, että ei todellakaan. Nyky-yhteiskunnassa on paljon ilmiöitä, jotka tukevat lyhyeen ja kärsimättömään kohtaamiseen, asettautumattomuuteen. Elämä on hektistä oman itsen sisällä sekä itsen ympärillä. Myös ihmissuhteiden olen kuullut olevan kertakäyttökulttuuria, ei malteta. Tämä on minun mielestäni surullista. Me olemme tuntevia ihmisolentoja, emme halpaketjun sieluttomia hahmoja.
Pitkän parisuhteen mahdollisuudet ja haasteet
Tuttavani kysyi minulta, olenko kyllästynyt puolisooni koskaan. Olemme siis olleet yhdessä 24 vuotta.
Aika ajoin olen pysähtynyt pohtimaan tätä asiaa meidän suhteemme varrella ja vastaus on aina sama:
Kuinka voisin olla kyllästynyt, kun en vieläkään tiedä kaikkia hänen olemuspuoliaan, en syvyys- enkä sivuttaissuunnassa. En tiedä mitä kaikkea tuo vierelläni kulkeva ihminen on ja millaisia sisäisiä maailmoja hän itsessään kantaa. Olen utelias edelleenkin tutustumaan häneen ja tunnustelemaan millainen hän on meidän yhteisesti jaetussa todellisuudessamme ja millainen omassa todellisuusmaailmassaan.
Uteliaisuus ja näkökulmien vaihto suhteessa
Näkökulma vaihtuu, kun katson häntä hieman etäältä, silloin kun tarkastelen hänen olevan omissa puuhissaan, tavanomaisesta poikkeavassa ympäristössä tai kun katson ikään kuin pinnan alle, avoimen uteliain mielin. Moni asia riippuu näkökulmasta. Jos katsoo aina samasta kohdasta, samaa kohtaa ja samasta näkökulmasta, niin mikä ja kuka vain näyttää ajan mittaan kyllästyttävältä ja yksiulotteiselta. On ihanaa, että meissä ihmisissä on monta eri tasoa mistä tarkastella. Olemme moniulotteisia olentoja.
Kysymys kyllästymisestä ja sen syistä
Ja kiinnostava kysymys on se, että jos kyllästyy, niin mihin itse asiassa on kyllästynyt? Itseen, suhteessa toiseen? Toiseen suhteessa itseen? Johonkin puuttuvaan tunteeseen mikä on jo ajan mittaan sulautunut osaksi yhteistä? Itseen, omaan näkymään suhteen sisällä? Se millaiseksi on yhteisen taipaleen aikana muututtu? Vai mihin?
Totta kait yhteinen jaettu arki joskus kyllästyttää, myös me ihmiset arjen keskellä, sekä se millaiseksi arki on muotoutunut, varsinkin jos siinä ei ole tarpeeksi tilaa palautumiselle ja nautinnoille, yhdessäololle. Sehän on vähintäänkin normaalia ja inhimillistä – kyllästyminen arkeen mikä ei ravitse, joka heijastelee myös ihmissuhteisiin. Silloin täytyy muuttaa jotakin. Täytyy yhdessä pohtia mikä on uusi suunta ja millaisia pieniä asioita voi arkeen tuoda, jotta sen laatu kohenee ja uusia näkökulmia suhteessa toiseen voi syntyä. Kun itselläni on näin tapahtunut montakin kertaa kahdenkymmenenneljän vuoden aikana, niin tällöinkään kyllästymisen kohde ei ole ollut puolisoni.
Puolisoni (ihmisten yleensäkin) loputtomista tasoista muistuttaa minua se, kun muutaman kerran olen saanut nähdä hänessä sellaisia puolia, jotka ovat olleet äärettömän mielenkiintoisia ja vain pieniä hetkiä pinnalla olevia. Näissä hetkissä olen saanut todistaa jotakin hyvin totta olevaa, riisuttua ja hänen autenttista tapaansa ilmentää omaa itseään. Hän on ollut kauniisti paljas. Nämä kokemukset lisäävät mielenkiintoani ja muistuttavat siitä, että vaikka yhteinen taival on ollut jo pitkä, arvoituksia silti edelleen on, niin hänessä kuin itsessänikin. Meissä yhdessä.
Pitkä parisuhde ja yhteinen kasvu
Olen kuullut puhuttavan, että pitkässä parisuhteessa elävät voivat usein pelkästään toisen katseesta, kehon kielestä tai tavasta olla, jo tietää mitä toinen tarkoittaa, ajatellen sen olevan ajan mittaan tylsää. Osittain olen tästä samaa mieltä – sitä on herkistynyt toisen äärellä vuosien ajan. On saanut opetella mitä mikäkin tarkoittaa, kuitenkin ilman että koskaan voisi olettaa itsestäänselvyytenä asioita. Olla siis herkkänä toiselle mutta ei totuutena toisen sisintä tietäen.
Ajattelen, että pitkässä parisuhteessa on nimenomaan mahdollisuus katsella rauhassa, ilman kiirettä, ilman painetta tulla valmiiksi. Voi olla ja voi muuttua, jos näihin on suhteen sisällä lupa. Yhteisesti luotu tila on tutkimuskenttä, josta ei aiheet lopu.
Kiinnostaa myös se, kuinka itse olen suhteessa häneen ja meidän yhteiseen tilaamme ja tapaamme olla. Kuinka ajan mittaan peilaudumme toisistamme, sillä sekin on muuttuva elementti vuosien varrella, näkökulmien vaihtaja.
Turvallisuus ja ennakoitavuus tuo pitkään parisuhteeseen levollisuutta, nostaen näiden arvoa suhteen sisällä. Omasta kokemuksestani nämä ovat vahvasti yhteydessä toiseen kyllästymättömyyteen, arvostaen toisen arkiminän syvästi tunnettavuutta, jonka on vuosien varrella saanut rakentaa.
Kiitollisuus pitkästä parisuhteesta
Olen syvästi kiitollinen pitkästä parisuhteestani, sen luovuuden ja kasvun vaiheista, myrskyistä ja karikoista. Olen kiitollinen sen turvallisesta ja pehmeästä pesästä, jossa saan levätä, olla kotona.
Tämä tuttavani kysymys oli ihana, sillä se palautti itseäni kirjoittamaan juuri niiden asioiden äärelle mitä haluankin tuoda esiin, niiden, joista minulla on kokemusta, sillä kokemus tuo levollisuuden jakamiseen. Kiitos.
Erityistason seksuaaliterapeutti Emma Hietanen